Mielentilajuttuja

Alkuvuosi on sujunut pakkasesta ja lumesta huolimatta treenatessa. Tosin kaikki treenit ovat olleet sisätiloissa, joko maneesissa tai treenihallissa. Tämä onkin ollut poikkeuksellinen talvi, koska aiempina vuosina olemme sisätreenien lisäksi pystyneet treenaamaan jonkin verran ulkona. Nyt en enää edes muista, koska olemme treenanneet viimeksi ulkona.



Sisätreenaus on muuten kivaa, mutta sen ehdoton miinuspuoli on rajoitettu aika. Treenit pitää suunnitella tavallista huolellisemmin, ja siitä huolimatta joutuu välillä tekemään muutoksia suunnitelmiin, jos kaksi koirakkoa treenaa samanaikaisesti (joskus suunnitelmat menevät nimittäin päällekkäin, eikä esimerkiksi ruutua voi treenata kuin yksi kerrallaan :)). Vaikka koiramme ovat tottuneita häiriöihin, pyrimme saamaan niille myös häiriöttömiä treenejä, jolloin treenaamme koira kerrallaan. Silloin pystyy pitäytymään alkuperäisessä suunnitelmassa.

Lisäksi rajoitettu aika luo väkisinkin kiireen tuntua, ja se ei ole hyvä asia. Nyt olenkin tullut siihen tulokseen, että treenattavia asioita on vain tylysti vähennettävä per treenikerta, jotta ne saa käytyä läpi rauhassa, ilman hätäilyjä siitä, ehtiikö tehdä kaikki suunnitellut asiat. Toivon ja uskon laadun korvaavan määrän.

Mietinnän kohteena on ollut paljon koiran mielentila ja miten sitä mahdollisesti pystyisi säädellä. Yleensähän kyse on Kentsun tapauksessa liian innon ja kuumumisen laskeminen, sillä Kentsun mielestä toko on huippukivaa. Olen oppinut säätelemään jo aika hyvin Kentsun mielentilaa ennen noutoja, joissa kävimme aikamoista vääntöä syksyllä, kun Kentsu kilahti noutoihin vähän enemmänkin. Vielä on kuitenkin opiskeltavaa ja harjoiteltavaa, jotta löytyisi joitain eväitä ja aseita yrittää korjata tilanne, jos huomaa kesken koetilanteen koiran mielentilan olevan hieman väärä. Oli sitten kyse liiasta innokkuudesta, pienestä kurittomuudesta tai vaikkapa hetkellisestä epävarmuudesta. Tämä taitaa olla kyllä osittain sellaista ikuista opiskelua, mutta pohdintojen myötä on onneksi saanut jo itselle hieman käsitystä ja näkemystä siitä, miten eri tilanteissa yritän tarvittaessa toimia.

Itse treenit ovat sujuneet hyvin. Syksyn noutohulluus on tosiaan selätetty ja olen palannut pitkälti vanhoihin treenitapoihin, kuten lelupalkkaamiseen vauhtinoudoissa. Toki noutohulluus pidetään mielessä, enkä enää tee niin nostattavia treenejä kuin aiemmin. Vanhaan mielentilaan olisi helppo liukua, jos ei olisi tarkkana.

Muut liikkeet ovat sujuneet entiseen malliin, mutta tunnarin kanssa meillä on ollut hieman epäonnea matkassa. Yksissä treeneissä on täytynyt tapahtua jotain jonkun ajoituksen tms. kanssa, mitä Kentsu ei vain ole ymmärtänyt. Tiedän kyllä treenit, mutta en ole pystynyt keksimään mitä niissä meni pieleen. Joka tapauksessa se aiheutti epävarmuutta tunnariin, jonka kanssa ollaan jonkin verran jouduttu tekemään töitä. Kotona tehtävät haistelutreenit ovat sujuneet koko ajan hyvin, ja ne selvästi nostattavat myös Kentsun itsetuntoa.

Sain silti miettiä moneen otteeseen lähdenkö Turun karsintakokeeseen vai en. Lopulta päätin osallistua, sillä uskoin Kentsun selviytyvän tilanteesta, kun takana on jo useampi liike. Tunnarin tekeminen koko setin loppupuolella sujuisi todennäköisesti vanhalla rutiinilla. Harmiksemme liikejärjestystä olikin muutettu, ja tunnari oli siirretty toiseksi liikkeeksi. Siinä saikin hieman koota itseään kehään, koska osasin jo etukäteen sanoa, että Kentsu tuskin selviytyy tunnarista toisena liikkeenä viimeaikojen epävarmuuksien takia. Tokavikana liikkeenä se olisi siitä varmasti selviytynytkin. Ja niinhän siellä kävi, että K ratkaisi vaikean tilanteen tuomalla vain jonkun kapulan.

Pistemenetykset harmittivat tietenkin jonkin verran, mutta ihan kamalan pahoillaan en voi tilanteesta olla, koska se oli odotettavissa, kun näin liikejärjestyksen. Todella huonoa tuuria meille, että juuri tuossa kokeessa oli sekoitettu liikejärjestys juuri tässä meidän tilanteessa (muuten sekoitetulla järjestyksellä ei ole meille mitään merkitystä). Jos olisin tiennyt sen etukäteen, en olisi osallistunut kokeeseen.

Kentsuun ei voi olla tilanteessa millään muotoa pettynyt. Se teki oman ratkaisunsa vaikeassa tilanteessa. Itseeni olen tyytyväinen sen suhteen, että osasin vapauttaa ja kehua Kentsun tilanteen jälkeen niin hyvin, että Kentsulle tuskin jäi mitään mielikuvaa siitä, että jotain outoa olisi sittenkään tapahtunut. Se on jatkon kannalta paras mahdollinen tilanne. Tällaista tämä toko välillä on.

Nyt sitten haetaan vanhaa itseluottamusta takaisin tunnarin suhteen. Uskon että tilanne korjautuu nopeasti, koska taustalla on kuitenkin hyvät pohjat itse nenätyöskentelyyn. Myös tässä on kyse mielitiloista, niiden säätelystä ja tiettyjen mielikuvien luomisesta.

Hieman pieleen menneen kokeen lisäksi olemme osallistuneet uusien tulevien tokotuomareiden kollegioon harjoituskoirakkona. Eli teimme koesuorituksen, jonka tuomarikokelaat saivat arvostella. Samoin osallistuimme treenikavereiden kanssa jo perinteeksi muodostuneeseen evl-tsekkaukseen, jossa tehdään evl kisamaisesti, palkatta läpi, ja meidän suorituksista etsitään kaikki mahdolliset virheet. Toki saamme palautetta myös hyvistä asioista. Tämä on todella opettavaista ja mielenkiintoista. Osittain juuri tämän tsekkauksen innoittamana olen pohtinut enemmänkin noita mielentilajuttuja. Kentsusta sanottiin tsekkauksessa, että sille on tullut todella paljon varmuutta ja rutiinia tekemiseen. Sen perusosaaminen on hyvää, ja se tuntuu tulevan suoraan selkärangasta. Vaikka se tekisi omaan tasoonsa nähden vähän huonommankin suorituksen, on se silti vielä hyvä. Tämä oli tietenkin kiva kuulla, vaikka tiedostan erittäin hyvin, että treenaamisen aiheet eivät tunnu loppuvan. Onneksi treenaus Kentsun kanssa on kivaa.