Syksyä

Nämä kuvat ovat viime lauantailta, kun valo riitti juuri ja juuri kuvien ottamiseen. Yritän nyt saada kuvattua koiria mahdollisimman säännöllisesti, kun Ylva on vielä pentu. Kiva saada siitä kuvia eri ikävaiheissa muistoksi. Kimppakuvista näkee hyvin, miten pentu kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia.

Ylva täytti sunnuntaina 14 viikkoa. Painoa on nyt 8,1 kilon verran.

Ylva kasvaa kovaa vauhtia.

Ylva on ollut käsittämättömän sopeutuvainen pentu. Se on istunut meidän elämään ihan kuin olisi ollut täällä aina. Mulla ei ole ikinä ollut tällaista pentua, jonka kanssa voi nukkua vapaapäivinä lähes kymmeneen asti aamulla. Toki pentu pitää päästää kertaalleen ulos - joskus kahdeksan maissa - mutta sen jälkeen Ylva rauhoittuu uudestaan nukkumaan. Alkuun se saattaa vähän puuhailla jotain, syödä luuta tms. Mutta ei riehu tai häiriköi, on vaan ja alkaa sitten taas lepäillä. Vaikka Kentsukin oli helppo pentu, niin ei sen kanssa näin vaivatonta aamuisin ollut. Myra taas... herätti mut aikaisemmin ja aikaisemmin, kunnes tajusin sen herättävän mut sen takia, kun oli saanut aina silloin aamuruokansa. Ei sillä mikään pissahätä viiden aikaan aamulla ollut, vaan se himoitsi aamuruokaansa. Tilanne helpottui heti, kun tajusin mistä oli kyse. :) Myra oli energiamäärältään kyllä muutenkin aivan omaa luokkaansa pentuna. Jessus että siinä riitti virtaa...

Pennun kanssa on niin kiva puuhailla, kun näkee edistymisen konkreettisesti. Meillä on tosin alkanut tulla jo sellaistakin "edistymistä", jota ei niin olla toivottu... Esim. sivulletuloissa alustan kanssa pentu on oppinut jo yhdistämään siihen vääränlaista katsekontaktia. Y tulee tosi näppärästi sivulle alustan kanssa, mutta siirtyy sen jälkeen vähän eteenpäin, jotta näkee mut. Oon siis sortunut vähän liikaa kurkkimaan mitä pentu tekee - mikä toki on osittain pakollista, kun pakkohan sitä on tietää mistä/milloin palkkaa - ja sen seurauksena Y on jo yhdistänyt pienessä päässään ajatuksen katsekontaktista, mitä en siis näin pienellä koiralla halua. Haluan vaan kontaktin ylöspäin, ei mun naamaan. Nyt pitää lähteä peiliostoksille, jotta päästään korjaamaan tilannetta. Enää en voi kurkkia, joten tarvitaan peili avuksi, jotta pääsen tarkentamaan kriteerejä.

Seuraamistahan aloin opettaa mulle aivan vieraalla tyylillä, takaperin kävelyn kautta. Nyt ollaan edistytty sen verran, että olen alkanut kääntyä jo ympäri eli siis kävellä oikeaan suuntaan. Nämä vielä hyvin hyvin pienissä pätkissä ja pääpaino on edelleen takaperin kävelyssä. Oli kuitenkin mahtavaa huomata miten "helposti" oikea seuraamispaikka tota kautta tulee. Se tuntuu tulevan jotenkin paljon nopeammin ja pienemmillä avuilla. Ainakin nyt tuntuu siltä - onhan tässä vielä paljon ryssittävää. :) Mutta nyt siis Ylvalla on todella hyvä paikka, kun käännyn oikeinpäin. Se on tarpeeksi lähellä, mutta ei osu + paikka on joka suunnasta katsottuna just passeli. Katsotaan miten liike edistyy. Ja voi olla, että jossain vaiheessa jatkan vähän eri tavalla, mutta toistaiseksi teen vielä näin + ainakin tulee samalla tehtyä hyviä pohjia tähän tapaan, jos haluan tähän joskus vielä palata (sitten kun jatkan muilla tavoilla eteenpäin). Mielenkiintoista ja hauskaa kokeilla jotain uutta.

Tein Kentsulle vähän tarkempaa treenisuunnitelmaa lähiviikoiksi. Osaavan koiran kanssa sortuu äkkiä vaan treenaamaan, ilman suurempia suunnitelmia. Toki suunnittelen jokaisen treenin, mutta pelkkä ylläpitotreeni ei vie asioita eteenpäin, vaikka eipä tässä mitään kovin suuria muutoksia olla tekemässäkään. Mutta jotain suurempaa ja pidemmällekatsotumpaa ajatusta treeneissä pitäisi kuitenkin olla. Sen takia Kentsulle on nyt tehty vähän tarkempaa suunnitelmaa, ja heti tuntui treenit jotenkin paremmilta. :)

Kentsulla on marraskuun lopussa kisat, ja sen jälkeen seuraa puolentoista viikon välein vielä kaksi muuta kisaa. Eli alle kuukauden sisällä kolme koetta. Siksipä sitä suunnitelmaa oli syytäkin tehdä.

Jollain tavallahan Kentsun treenit ovat ns. ylläpitotreeniä, mutta yritän miettiä niihin joitakin postiitivisia kaavojen rikkomisia ja odotusarvojen muuttamisia. Samoin pohdin palojen ja kokonaisuuksien suhdetta sekä palkattomuustreenejä. Enemmistö treeneistä sisältää kokonaisuutta ja palkattomuutta, mutta palojakin on toki ylläpidettävä. Kentsulle sopii hyvin se, että sillä on lähes joka treenissä jotain palkattomuutta mukana. Silloin sen palkanodotus ei nouse liian suureksi ja se on paljon rennompi.

Kentsulla ja Ylvalla menee tosi hyvin. Ne leikkivät paljon yhdessä ja tykkäävät varsinkin aamuisin nyhjätä vierekkäin toisiaan kirputtaen ja nuollen. Kentsu on selvästi todella tyytyväinen, kun on saanut taas koirakaverin.

Ylvalla on tosi hyvä koirakieli. Se osaa tarvittaessa näyttää kaikilla eleillään olevansa pienen pieni pentu. Tosin sitten kun sen mielestä ollaan jo hyviä tuttuja, se osaa olla myös melkoisen törkeä ja tunkeileva. Mutta jos sille asiasta huomauttaa, se kyllä uskoo välittömästi. Helppoa, kun sen kieli on noin hyvin hallussa. Kaikilla mun kelpieillä on ollut sama juttu.

Viikonloppuna siirrytään taas talviaikaan, mikä tulee vaikeuttamaan elämää pimeyden takia. Pimeys ei kyllä ole yhtään mun juttu. Tänään pitääkin kiirehtiä heti töiden jälkeen metsään lenkille. Ens viikolla sinne ei ole enää mitään asiaa muuta kuin viikonloppuisin.