Myra on tosi pirteä ja elämäniloinen. Pää kyllä veisi vielä mummelia vaikka kuinka eteenpäin. Myra on ollut tosi hyväkuntoinen ja kulkenut mukana lenkeillä normaalisti koko talven. Nyt kun lumet alkoivat sulaa (ennen tätä takatalvea :() ja asfalttia alkoi ilmestyä enemmäkin esille, päätin ettei Myra enää lähde parin tunnin lenkeille mukaan. Sehän siis kyllä jaksaisi, mutta loppulenkistä näkee, että jalat eivät nouse enää ihan samaan malliin. Lumella Myra on pystynyt selvästi liu’uttaa takajalkojaan, mutta asfaltilla liu’utus ei enää suju. Aloin muutenkin miettiä, että ehkä 13-vuotiaan ei tarvitse enää käydä parin tunnin lenkeillä…
Nyt Myra siis kulkee mukana lyhemmillä kävelyillä – on kyllä mukana tunnin kävelyillä. Ja välillä mummo jätetään matkasta pois, jotta Kentsu saa paremmat lenkit.
Takapää siis heikkenee tasaiseen tahtiin, mutta onneksi Myra ei ole millään tavalla kipeän oloinen tms. Se on sen tyyppinen luonteeltaan, että siitä kyllä näkisi heti, jos jotain olisi vialla. Eikä se varmaan viitsisi ja jaksaisi riehua putkiluiden kanssa lenkkien jälkeen, jos olisi kokenut ne liian raskaiksi. Myra leikkii muutenkin lähes päivittäin Kentsun kanssa – sen minkä pystyy. Usein se istuu ja ”lyö” etujaloillaan Kentsua tai makaa selällään maassa ja ”puree” Kentsun kaulanahkaa. Niiden hauskanpitoa on kiva seurata.
Välillä kun ollaan sellaisessa paikassa, jossa kuuronkin mummon uskaltaa päästää irti, Myra pääsee vähän irrottelemaan. Silloin pää voittaa jalat. :) Mummeli juoksee siis vielä aikamoista vauhtia, mulla ei esimerkiksi olisi mitään toivoa saada sitä kiinni. Mutta onhan se juokseminen kieltämättä välillä vähän holtittoman näköistä. :) Mutta pääasia on, että Myra nauttii.
Mummo-koirat on niin hellyyttäviä :)! Kovasti Myra näyttää nauttivan elämästä. Manta-vainaan kanssa meinasi sattua muutaman kerran vahinko, kun se luuli edellä köpötellessään jääneensä porukoista ja lähti juoksemaan. Ja eihän sitä juoksemalla kiinni saanut! Opetin Tiltun juoksemaan sen luo ja kääntämään sen oikeaan suuntaan.
VastaaPoistaMummo-koirat on kyllä niin <3 Joo, Myra nauttii elämästä täysillä, eikä sitä onneksi näytä haittaavan omaa elämää elävät takajalat. :) Meillä on käynyt pari kertaa sama juttu, joten enää en päästä Myraa irti kuin vain alueilla, joilla sitä pystyy jotenkin kontrolloimaan, eikä se voi kadota. Se kun ei enää kuule mitään. Mäkin olen miettinyt pitäisikö Kentsu opettaa hakemaan Myra, mutta en ole jaksanut paneutua asiaan. Joskus olen nimittäin kovasti kysellyt Kentsulta, että "missä Myra?" ja koittanut usuttaa sen etsimään mummo, mutta sitä ei vois vähempää kiinnostaa. Kiittämätön pojannulikka, joka ei arvosta vanhempiaan. :) Harmittaa kyllä joskus oikeasti, kun Myrkky ei enää kuule, kun se rajoittaa sen vapaanaoloa niin paljon (kun sitä ei tosiaan juosten kiinni saa) ja muuten sitä voisi pitää vapaana melkeinpä missä vaan. Mutta näillä mennään, tällä olemattomalla kuulolla ja huojuvilla jaloilla, pääasia että on kivuton ja onnellinen elämä. :)
VastaaPoistaKoiruuksille rapsutuksia, varsinkin Råtalle! Mutta niin, ettei pikkubitch huomaa olevansa mitenkään suosikki... :)
Apukoiran avulla uskalsin muoria pitää irti, suosittelen. Tosin on eri asia, haluaako kaikki olla olla mummojen kaitsijoita ;) Råttaa yritin kans aikoinaan opettaa mummelin noutamiseen, mutta Råtta oli sitä mieltä, että jos ei pysy porukoissa, ei tartte olla porukoissa!Bitch mikä bitch! Seuraavaksi pitää opettaa Repo hakemaan Tiltu.
VastaaPoistaVanhuus ei ole sairaus, kyllä askel saa jo tuossa iässä hidastua. Aurinkoista kevättä koko porukalle!
Kuulostaa niin kovin tutulta, meidän vanhin pappakoira Jasu on myös 13 vee ja takapää jo kovin hutero ja kuulo erittäin valikoivaa (se on kyllä aina ollut, mutta nyt entistä enemmän), mutta menojalkaa vipattaa välillä ihan liikaakin. Kun rotu on eri, niin se ei sentään ihan noin pirtsakka kuitekaan ole kun Myra :)
VastaaPoistaIhania kevätpäiviä teille!
t. Sari & Kitty