Takaisin ruotuun

Sama vanha virsi jatkuu: Missä kevät? L Meillä on ollut viime aikoina normaalia vähemmän treeni-treenejä (= kunnon alustalla ja isossa tilassa eli sisällä), mutta kotitreenauksessa ollaan oltu ahkeria. Ylva on siinä iässä, että sitä saa vietyä paljonkin eteenpäin kotitreeneillä. Joskin kyllä sekin tarvitsee kunnon vauhtitreenejä, joissa on tilaa tehdä turvallisesti luukuttaen.

Kentsu luoksetulossa.

Kentsun luoksetulo.

Kotitreenit ovat todella hyödyllisiä Ylvalle, mutta Kentsulle ne on aika turhia. Se ei niitä oikeasti tarvitsisi, mutta jos sen kanssa ei niitä tekisi, se kuumuisi turhan paljon. Kyllä se tuppaa kotitreeneistäkin nostaa vähän lämpöä, mutta pitää vaan miettiä tarkemmin mitä sen kanssa tekee. Olen tehnyt joko temppuja tai sitten melko kontrolloivia hallintajuttuja. Huomasin nimittäin kaukojen kotiharjoittelun tuoneen ongelmia. Kentsu alkoi normitreeneissä lipoa huuliaan kaukoja tehdessä. Ajattelin ensin sen ottavan jostain jotain pientä häiriötä ja ahdistusta. Tilanne vaan jatkui ja jatkui (vaikka tein paljon kaikkia kivoja palkkausyllätyksiäkin kesken treenien – pahentaen vaan tietämättäni asiaa...) ja saatiin esille yksi pieni piippauskin mun paluussa. Sitten oli pakko pysähtyä miettimään asiaa tarkemmin. Mietin mikä Kentsua muka voisi tilanteessa ahdistaa, koska treenit olivat olleet selkeitä ja muutenkin sellaisia, mistä ei konkarikoiran pitäisi ahdistua. Sitten välähti: sehän odottaa palkkaa. Olin tehnyt todella paljon kaukoja Kentsun kanssa kotitreeneissä, kun senkin kanssa ”piti” tehdä jotain. Ja palkkaa oli tullut, mielettömät määrät, vähän väliä. Näin Kentsun palkanodotus nousi aivan liian suureksi, ja kun nampat eivät normitreeneissä lentäneetkään joka välissä, sen odotus vain kasvoi – ja sen myötä alkoi huulien lipomiset ja muut ongelmat. Niinpä Kentsu saa tehdä nyt jonkin aikaa kaukoja palkatta. Eiköhän odotusarvo ala laskea.

Eli aikamoista tasapainoilua pitää pitää yllä, jotta kotitreenit pysyvät kivana ”mielenterveystreeninä” Kentsulla, eivätkä aiheuta mitään uusia ongelmia ”oikeisiin treeneihin”. Asioita vähän miettimällä niistä onneksi selviää.

Kentsun kaukot - palkkaa ei vähään aikaa tästä tipu.

Lisäksi tein sellaisen huomion, että Kentsu on päässyt talven aikana vähän liian helpolla – jos niin voi sanoa. J Kaikki ”kunnon” treenit on tehty sisällä eli aikaan sidottuna, maksullisena treeniaikana. Ja kun treenattavia on nyt kaksi, olen usein joutunut jakaa ajan kahdelle koiralle. Niinpä Kentsun treenit ovat olleet talven aikana aika lyhyitä. Lyhyessä ajassa ehtii kyllä tehdä vaikka mitä, jos ei missään ole mitään sen suurempaa ongelmaa. Treenit ovatkin olleet kivoja ja sujuvia.

Jos jotain pientä epätarkkuutta tai vastaava on ilmennyt, olen kyllä asiasta huomauttanut ja laittanut Kentsun korjaamaan asian. Mutta en ole sen jälkeen alkanut niin sanotusti kaivaa asiaa enemmän esille ja tarkistamaan, että onhan Kentsu varmasti ymmärtänyt asian tärkeyden. Niinpä huomasin nyt, että Kentsulla on aika huoleton asenne kaikkeen. Ei se nyt niin tarkkaa ole, on Kentsun ajatus. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi perusasennoissa. Kentsu ei ole vaivautunut viimeistelemään perusasentojaan, vaan lykkää pyllynsä siihen missä se sattuu olemaan. Kun aloin ottaa suorat perusasennot tarkkailun kohteeksi, sain tosissani alleviivata Kentsulle, että pyllyn paikka on oikeasti tärkeä. Yleensä K huomaa äkkiä mistä on kyse ja alkaa tsempata, mutta nyt sen huoleton asenne kesti tavallista pitempää. Tällaisesta huomaa, että herra on päässyt vähän liian helpolla. Noh, nyt siihen tulee kyllä muutos. J

Kentsun tunnari.

Muutenkin mulla on sellainen olo, että Kentsun pitäisi päästä tekemään välillä joku megapitkä treeni, jotta se todellakin tuntee treenanneensa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt kun on osin olosuhteiden pakosta ollut aika lyhyitä treenejä, niin veikkaan Kentsulle jäävän aina vähän nälkä hommaan. Mikä on toki hyvä juttu, mutta joukkoon pitää mahtua myös niitä treenejä, joissa K joutuu/pääsee oikeasti rasittamaan itseään enemmän. Eli kevät, huhuu, sua nyt oikeasti tarvitaan!

Piste

Hakee

Ylva täytti viime perjantaina kahdeksan kuukautta. Se ei ole mun kotimittauksen mukaan kasvanut korkeutta enää noin 1,5 kuukauteen. Mun mittaus antaa tulokseksi 45 cm ja muutama milli päälle. Painoa on 14,2 kiloa.

Ylva seuraa.

Pallon kanssa humputtelua.

Nouto.

Vielä vähän seuraamista.

Juoksemassa pisteelle.

Mä ylitin itseni ja ilmoitin koirat näyttelyyn. Lähdemme Ylvan veljen omistajan kanssa erikoisnäyttelyyn, jonka jälkeen jäämme kuuntelemaan jalostuspäivän mielenkiintoisia aiheita (vaikka tieto tuleekin lisäämään tuskaa). Erikoisnäyttelyssä on myös epävirallinen turistiluokka, johon Kentsu saa osallistua. Sen mielestä tosin tuskin mennään epämukavuusalueelle, vaan on vain kivaa olla huomion keskipisteenä. Nyt mun pitäis varmaan yrittää opettaa Ylva ravaamaan. Se nimittäin peitsaa kovin mielellään. Noh, ehkä sillä peitsaamisellakin voi saada sen tarvittavan ”vanhan ajan kakkosen”. Mulle ei ole nykypäivän näyttelysäännöt niin hallussa, mutta siis hyvää me varmaan tavoitellaan. J Jotain mikä riittää valionarvoon tokopuolella. Hoidetaan tämä haastavin juttu eka alta pois. J

Kaverikuva - pöllöt saivat pöllöpannat.

Tyytyväinen Kenneli.

Pikkupöllö

ps. Kuten kuvista näkyy, ollaan mun vali-vali-valituksesta huolimatta päästy edes joskus ulos treenaa, auringonpaisteeseen. Nämä kuvat on otettu viime sunnuntaina. Lykkäsin mun kameran Marille, niin saatiin Kentsusta ja Ylvasta treenikuviakin.