Ruotsissa

Päätin joskus keväällä, että lähden tänä kesänä Ruotsiin kisaamaan, jos vaan löytyy sopivasti pari kisaa läheltä Tukholmaa. En varmaan muuten olisi vielä tänä kesänä lähtenyt ulkomaan kisareissulle Ylvan kanssa, mutta koska Ruotsissa muuttuvat säännöt vasta vuonna 2017, niin halusin mennä kisaamaan sinne jo nyt. Sitten kun alan kisata täällä uusilla säännöillä, en enää halua palata vanhoihin.

Niinpä tsekkailin sopivia kisa-ajankohtia, ja sellaiseksi valikoitui elokuun alkupuolella oleva viikonloppu. Lauantaina olisi kisat Eskilstunassa, jonne oli vain noin tunnin ajo Tukholmasta. Sunnuntaina olisi puolestaan kisat naapurikaupungissa Västeråsissa. Itse asiassa molemmissa paikoissa olisi ollut aamu- ja iltapäivän kisat, mutta valitsin vain aamupäivän kisat.

Kysyin matkaseuraksi Maijaa ja Nyytiä, ja lopulta seurueeseemme liittyivät myös Sanna ja Hilda kepon ja maskottikoiran kera. Ei siis muuta kuin ilmoittautumisia menemään ja laivalippuja varaamaan. Sitten kuulimme, että Suomesta olisi tulossa vielä kolme muutakin tuttua kisaajaa paikalle. Tiedossa olisi siis isomman porukan kisamatka naapurimaahan, kivaa. Noi kimppareissut on aina olleet tosi kivoja – ja niin oli nytkin.

Kentsu sai jäädä tällä kertaa hoitoon. Lähdimme Maijan ja Nyytin kanssa torstain iltalautalla Tukholmaan. Matkustimme tällä kertaa Siljalla, ja Sanna ja Kalle matkustivat Viikkarilla. Paluumatka meillä oli samalla lautalla. Muu porukka tuli paikalle perjantain päivälautalla.

Valmiina matkaan.

Ulkoruokinnassa ennen laivaan menoa.

Lähtöpaikka oli tuttuun tapaan Turku, jossa käytimme koiria Linnanpuistossa pissalla. Otimme kuvia niistä jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan tutun aitan edessä. Siinä on otettu kuva jos toinenkin koiristamme ennen reissujamme. Puistoon pöllähti bussilastillinen japanilaisia, jotka halusivat myös kuvata koiriamme – niin yksinään kuin heidän kanssa. Käytössä oli myös selfietikkuja. :)

Tuttu kuvauspaikka.

Mallit :) 

Mutta onhan ne pirun kauniita.

Olimme aamulla aikaisin Tukholmassa ja ajo Eskilstunaan kävi ripeästi. Maija piti huolen meidän uskonnollisesta puolesta, sillä hän onnistui laittamaan navigaattoriin kirkkohälytyksen. Navigaattori alkoi aina huutaa, kun lähistöllä oli kirkko - ja niitä kirkkoja tuntui olevan todella paljon! :)

Hotellin sai vasta iltapäivällä, joten lähdimme ensin katsastamaan seuraavan päivän kisapaikkaa, Eskilstuna Brukshundklubia. Se oli ruotsalaistapaan aika hulppea paikka – isot nurmikentät ja hieno klubirakennus, joka on ollut aiemmin koulu. Valitettavasti en tajunnut ottaa paikasta kuvia muistoksi.

Paikalle saapuivat myös Sanna ja Kalle. Tapasimme ystävällisen klubilaisen, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan, saimme vinkit metsälenkille (klubirakennuksen takaa lähti polku metsään) sekä luvan treenata kentällä. Ylvan kanssa ei pitänyt treenata enää mitään, mutta se olikin sitten tilannut itselleen paikallaistumistreenit häiriöiden kera, joten muistelimme hieman sitä, mitä istumisessa tehtiinkään. Ylvahan siis nollasi ensimmäisen kerran elämässään istumisen SM:ssä. Sitä ennen ja sen jälkeen se on istunut hyvin, kunnes viimeisessä treenissä ennen reissuun lähtöä se meni maahan – ihan vain muuten vaan, kunhan ei näyttänyt huvittavan istua. Silloin jo tein istumissulkeisia, mm. niin, että käskytin Kentsua maahan Ylvan vieressä, kun Ylvan piti istua. Nyt teimme muistutteluja lisää. Ylva istumaan, minä piiloon (niin että näin kuitenkin mitä tapahtuu) ja hetken istumisen jälkeen Maija meni häiriköimään Ylvaa, käskemään sitä maahan jne. Ensin Y istui tosi hyvin, mutta sitten juuri kun olisin mennyt palkkaamaan sen, se mokasi ja meni maahan. Hyvä juttu, niin pääsin sanomaan sille, ettei niin saa tehdä. Tämän jälkeen Y ei mokannut sitä enää kertaakaan – myöhemminkään viikonlopun aikana, kun muistutimme sitä asiasta vielä pariin otteeseen. Se vaan nosti leukaa ylös ja työnsi rintaa ulommas, kun se väisti niin hienosti häiriötä. Hyvä Ylvis! Ja hyvä muistutus.

Nyyti, Ylva, Hilda

Kentällä oli muuten polttavan kuuma – asteita varmaan +30. Mä niin osasin arvata tämän. Heitinkin joskus keskellä kylmää Suomen kesää, että mistä vetoa, että Ruotsissa on meidän kisaviikonlopun aikana +30 astetta lämmintä. Ylvan heikkous on nimittäin lämmönsietokyky, joka on kyllä parantunut iän myötä, mutta joka vaatii vielä totuttelua ja työstämistä. Mun tämän kesän agendana olikin treenata kuumassa ja kertoa Ylvalle, että silloinkin pitää tehdä kunnolla. Mutta toisin kävi – nämä treenit ovat näköjään siirretty seuraavalle kesälle, jos silloin olisi paremmat sääolosuhteet näille treeneille. Toki treenitilanne on aina rankempi kuin kisatilanne, varsinkin kun Ylva mielellään juoksee paljon pallon kanssa. Se jaksaa jo aika hyvin, mutta jossain vaiheessa tulee stoppi vastaan, kun se on väsyttänyt itsensä juoksemisella ja päällä on vielä helteen aiheuttama hiki.

Ruotsissa oli siis koko viikonlopun helle. Auton mittari näytti usein jotain +27 astetta, mutta varjottomilla nurmikentillä oli auringossa varmasti +30 astetta. Juotimmekin Maijan kanssa koiria ekstrapaljon, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvin nesteytettyjä.

Tuon aidan takana oli lauantain kisakenttä.

Kävimme treenien jälkeen vielä metsälenkillä ja lähdettiin sitten muutamaan paikalliseen eläinkauppaan sekä lounaalle. Sitten kello olikin jo niin paljon, että saatiin hotellihuoneet. Asuimme Eskilstunan keskustassa Best Western -hotellissa. Sieltä oli kisapaikalle 7 km, joten ei ollut pitkä matka.

Iltapäivällä kävimme eläinlääkärissä Ylvan, Hildan ja Olgan kanssa saamassa matolääkityksen. Nyyti ei sitä tarvinnut, kun sillä oli edellisreissun takia kolmen kerran madotuskuuri päällä. Illalla kävimme syömässä ja törmäsimme hotelliin palattuamme muut suomalaiset. Vaihdoimme vähän kuulumisia, käytimme koirat iltakävelyllä ja painuimme untenmaille.

Hotellilla. Koirat saivat siellä tällaiset
yllätyspussit, joissa oli herkkuja ja pallo.
Pallo oli oikeasti sellainen puristeltava
stressipallo - just sopiva meille kisamatkalaisille. :)

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle, jotta ehdimme liikuttaa koiria ennen klo 8 alkavaa kokoontumista. Siellä meidät toivotettiin ihan erikseen tervetulleiksi – kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia. Evl:ään oli ilmoittautunut 14 koirakkoa, mutta yksi oli jäänyt pois. Sain arvonnassa numeron 9, joten olimme toisen paikallaoloryhmän vika koirakko.

Paikallaolot sujuivat hyvin, Ylva istui, jee! Muistutukset olivat siis hyvässä muistissa, ja mun kehut olivat varmasti niin aitoja, ettei Ylvalle jäänyt epäselväksi mun tyytyväisyys sitä kohtaan. 

Paikallaolojen jälkeen Ylva sai olla jonkin aikaa autossa, kun mä katsoin muiden suorituksia ja mistä liikkeet alkavat jne. Nyyti kisasi numerolla 5, ja heillä meni hienosti! Pidimme omaa kirjanpitoa pisteistä, joten saimme laskettua epäviralliset tulokset heti suorituksen jälkeen, ja sen mukaan Nyytille tuli selvä ykköstulos. Se tuotti myös Ruotsin sekä Pohjoismaiden tokovalion arvon, sillä Nyyti oli käynyt pokkaamassa Norjan tokovalion tittelin itselleen muutamaa viikkoa aiemmin. Mahtavaa!

Lähdimme Maijan kanssa kävelyttää koiria lähimetsään heidän suorituksen jälkeen. Se toimi Nyytin jäähdyttelykävelynä ja Ylvan lämmittelykävelynä. Aika pian sen jälkeen olikin meidän vuoro mennä kehään.

Liikkeet tehtiin normijärjestyksessä, kaikki putkeen. Liikkeenohjaus oli ruotsiksi (olisi saanut myös englanniksi, mutta mä halusin ruotsiksi). Liikkuri oli tosi pätevä, selkeä ja muutenkin kaikin puolin oikein miellyttävä.

Ylva teki ehjän suorituksen, joskin loppua kohti tuli muutamia epätyypillisiä pikkuvirheitä. Kentällä oli todella kuuma, ja se vaikutti varmasti suoritukseen. Olen huomannut ennenkin, että Ylva ei jaksa keskittyä kuumudessa ihan samalla tavalla kuin yleensä. Veikkaan että nämä muutamat hassut virheet johtuivat siitä. Esimerkiksi ohjatussa Ylva yllättyi kapulan koosta ja painosta. Valitsin isot kapulat, ja ne olivatkin painavammat kuin omani + niiden keskiosa oli tosi paksu. Ylva nappasi kapulan, mutta tiputti sen saman tien ja selvästi vähän hämmästeli asiaa. Onneksi se päätti oma-aloitteisesti ottaa kapulan ja toi sen hyvin mulle. Veikkaan ettei tällaista hämmästystä olisi tullut, jos ei oltaisi paahduttu siellä helteessä jo jonkin aikaa.

Tunnarikapulat olivat sellaista ”tikkumaista”, eikä sileitä, joten siihen tuskin tarttui haju samalla tavalla kuin yleensä. Ylvalla kestikin yllättävän kauan löytää omansa. Se oli aluksi sitä mieltä, ettei oma ole muiden joukossa, kun se oli käynyt ne kerran läpi. Ylvalla on yleensä hyvä tunnarin haistelu, joten tämäkin oli sille aika epätyypillistä. Onneksi se selvitti sen hyvin. Kaukoissa tapahtui ainoa selkeä virhe, kun jouduin antamaan kaksoiskäskyn yhteen vaihtoon. Tämäkin oli varmasti kuumuuden aiheuttamaa väsymystä, sillä Ylva oli kyllä muhun päin kontaktissa, mutta mitään ei vaan tapahtunut yhden käskynannon jälkeen.

Kaikesta saatiin kuitenkin pisteitä, joten lopputulos oli 271 p. Näin ollen Ylvasta tuli Ruotsin tottelevaisuusvalio. Jee! (video)

Ykkösiä tuli kaiken kaikkiaan neljä. Sanna ja Hildakin saivat ykkösen, joten saimme porukkaamme kolme uutta Ruotsin valiota. Nyyti voitti kisan ja Ylva oli toinen. Hyvä meidän tytöt!

Ylva kävi katsomassa mitä palkintoherkkuja Nyyti sai. :)

Tuoreet Ruotsin valiot.

Kisojen suomalaisedustus.

Koko ryhmärämä.

Nyyti, Ylva, Hilda

Palkintojenjakoa odotellessa.

Lähdimme kisojen jälkeen Maijan, Sannan ja Kallen kanssa katsomaan seuraavan päivän kisapaikkaa, jotta ei tartte aamulla miettiä löydetäänkö perille vai ei. Muut suomalaiset jäivät iltapäiväkisaan, ja siellä tulikin sitten vielä kaksi uutta Ruotsin valiota lisää, kun Veera & Sara sekä Päivi & Senna saivat ykköset.

Illalla kävimme kimpassa syömässä viereisessä pizzeriassa koko joukon voimin. Ruuan jälkeen lähdimme iltakävelylle läheiseen puistoon ja teimme pikkutreenit siellä. Olin nimittäin päättänyt kisata seuraavanakin päivänä, vaikka ykköstulos olikin jo plakkarissa. Aikaisemmin päivällä kävi ihan pikaisesti mielessä, että pitäiskö antaa Ylvan levätä, kun helteet jatkuivat ja koirat olivat selvästi kovilla. Mutta sitten päätin kisata joka tapauksessa, koska saisin samalla tärkeää tietoa siitä, miten Ylva toimii kahtena peräkkäisenä kisapäivänä. Lisäksi pystyimme mennä kisaan ilman mitään tulospaineita, nauttia vain tilanteesta ja ottaa kaikki siitä saatava informaatio irti.

Sunnuntaiksi oli luvattu muutama aste vähemmän kuin lauantaiksi, mutta todellisuudessa taidettiin painella ihan samoissa hellelukemissa. Aamu oli kyllä hieman viileämpi kuin edellisaamu, mutta kisat alkoivat vähän myöhemmin ja ensin meidän kehässä oli neljä voittajaluokan koiraa, joten todellisuudessa paahtava helle oli kentällä jo täysillä päällä jo ennen meidän kisasuoritusta.

Aamupalan jälkeen suuntasimme autot kohti Västeråsia. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen kävelytimme Maijan kanssa vähän koiria. Ehdimme vielä tehdä häirityn paikallaistumisen ennen kokoontumista. Olin piilossa (= kurkin auton ikkunoiden läpi tapahtumia) ja Y sai istua hetken, ennen kuin sitä mentiin häiriköimään. Hyvin Y muisti tilanteen ja nosti taas vaan leukaa pystyyn, eikä mokannut. Siitä kunnon kehut ja palkka.

Sitten siirryimme klubirakennukseen, jossa oli kokoontuminen ja arvonta. Mä onnistuin vetämään numeron 1. Evl:ssä oli seitsemän osallistujaa, joista kuusi oli suomalaisia. 

Västeråsin klubirakennus ei ollut ihan kenttien laidalla, vaan mäen päällä.

Eka taas paikallaoloihin, jotka olivat kahdessa ryhmässä. Odottelin Ylvan kanssa varjossa toisen ryhmän ajan, koska sen jälkeen oli sitten meidän vuoro mennä kehään. Tehtiin taas kaikki putkeen, normijärkässä. Täällä tuomari kävi aina liikkeen jälkeen kertomassa istuvalle sihteerille kirjattavat asiat, joten liikkeiden väleissä kesti kauemmin kuin edellisessä kokeessa.

En ymmärrä mikä valonleimaus mulle tuli laittaa treeniliivi kehään. Meinasin jossain vaiheessa tehdä pienen välikuoleman siellä auringossa… Täällä ei ollut ihan niin pätevä liikkuri kuin edellisessä kokeessa. Häneltä sai ohjauksen vain ruotsiksi, mutta se ei mua haitannut, koska olisin varmaan muutenkin ottanut sen ruotsiksi. Kehässä oli välillä vähän hahmotusongelmia, koska liikkeitä ei oltu sijoitettu kehänauhojen mukaan. Esim. zeta oli ”vinossa”, samoin kuin luoksetulo. Liikkuri unohti käskyttää alun maahanmenon luoksetulossa, ja ruudun aloituksessa mut ohjattiin väärään paikkaan, joten ruutu olikin mun takaviistossa, eikä 90 asteen kumassa merkiltä.

Ruutu olikin meidän kompastuskivemme tässä kisassa. Ylva osaa yleensä bongata ruudun ennen liikkeen alkua, mutta nyt näin siitä, ettei se bongannut sitä. En voinut jäädä sitä sille mitenkään esittelemäänkään, joten ei auttanut muu kuin siirtyä liikkeen aloituspaikkaan, joka oli siis meillä hieman väärässä kohdassa.  Ylva lähti ensin 90 asteen kulmassa (jossa ruutu ei tosin ihan ollut), mutta sitten se lähti kaarrattaa takavasemmalle ja jouduin pysäyttämään sen. Silleen on kiva nähdä, että liike on mennyt eteenpäin. Sain kuin sainkin nimittäin Ylvan ohjattua ruutuun, mikä ei olisi vielä keväällä onnistunut tuollaisessa tilanteessa. Aiemmin Ylva ei suoriutunut tuollaisesta tilanteesta, jos se oli tippunut kartalta niin miten se nyt oli tippunut. Hetken jo mietin, että käyn viemässä sen ruutuun ja auttamassa, mutta sitten päätin vielä käskyttää, ja niin se sitten kipitti ruutuun. Mutta kyllä se oli oikea pieni mielensäpahoittaja. Se tajusi, ettei homma mennyt nyt todellakaan putkeen ja oli ihan reppanana. Kehuin sen kunnolla liikkeen jälkeen, koska se oli kuitenkin yrittänyt parhaansa ja onnistunut lopulta löytämään itsensä ruutuun – ja tämä kehuminen selvästi rentoutti pikku-mielensäpahoittajan, ja sen jälkeen Y oli unohtanut asian mielestään. Kiva juttu etteivät asiat jää sitä kuitenkaan painamaan. Se teki sen jälkeen oikein kivan ohjatun, jossa se suorastaan kiihdytti heti kapulan noston jälkeen mua kohti – edellisiltana oli vahvistettu nostoa. ;)

Tuomari tykkäsi kovasti Ylvasta. Sanoi, että se on todella hyvä koira. Sen jälkeen hän lisäsi, että säkin olit aika hyvä. :) Ruutuhässäkästä huolimatta pisteitä kertyi 282,5 p. (video). Tällä kertaa Ylva voitti ja Nyyti oli toka – hyvä meidän autokunnan tytöt! Ne on kyllä niin kultaisia ja mahtavia! Ruotsalainen bc-ohjaaja oli kolmas myös ykköstuloksella, muita ykkösiä ei tullut.

Palkintojenjakoa odotellessa

Hienot Nyyti ja Ylva - ja aikas hienot palkinnotkin. :)

Mä olen niin ylpeä Ylvasta ja tyytyväinen siitä, miten se selvisi sille oikeasti haastavissa olosuhteissa ja päätti tsempata loppuun asti, vaikka näki, että se oli ihan loppu. Jossain vaiheessa lauantaina vähän hirvitti ennen kehään menoa, kun Maija sanoi, että Nyytillä vain seisoi silmät päässä kuumuuden takia, ja Nyytiähän ei väsytä mikään helposti. Ja sitten itsellä on nuori koira, jolle kuumuus on selvästi vielä tosi haastava juttu, eikä sitä ole päässyt oikeasti treenamaan tänä kesänä. Eipä siinä auttanut muu kuin luottaa koiraan ja mennä tekemään parhaansa. Ja niin teki Ylvakin. Toki sille tuli pikkumokia, vinoja perusasentoja + niitä muutamia hassuja juttuja, kuten ohjatun kapulan painoon/kokoon reagonti jne, joita sillä ei yleensä tule, ainakaan tossa määrin. Ne johtuivat varmasti kuumuuden aiheuttamasta uupumuksesta. Mutta se kuitenkin valitsi taistella loppuun asti yhdessä mun kanssa ja teki parhaansa – enempää ei voi toivoa. Kokemuksen myötä sen toi tasokin tulee nousemaan, nyt se riitti tohon, ja se riitti enemmän kuin hyvin mulle. Hieno Ylvis!

Kultainen Ylva

Palkintojenjaon jälkeen lähdettiin taas matkaan. Janina jäi vielä iltapäiväkisoihin Kyran kanssa (ei tullut ykköstä, kun zeta oli nolla, joten lähellä oli ykkönen). Ajoimme Tukholmaa ja Kistan kauppakeskukseen. Emme oikein jaksaneet Maijan kanssa kierrellä kauppoja, joten lähdimme vähän aikaisemmin sieltä pois. Sovimme Sannan ja Kallen kanssa treffit Årstaan. Lähdimme heidän kanssa siis samalla laivalla Suomeen, muut menivät Siljalla.

Olimme Årstassa ennen Sannaa ja Kallea ja huvitimme itseämme mm. kuvaamalla koirista palkintokuvia (ostimme meidän hotellin viereisestä karkkikaupasta isot suklaamitalit) sekä pöllökuvia (Maija osti Tigeristä). Varsinkin noi pöllökuvaukset aiheuttivat järjetöntä hihitystä ja käkätystä.

Kun Sanna ja Kalle saapuivat paikalle, lähdimme vielä kävelyttää koiria ennen satamaan menoa. Ai juu, pitääkin mainita että Ylva ihastui kovasti Olga-cockeriin. Se katseli sitä jo vähän sillä silmällä pitkin viikonloppua, mutta sitten ma aamuna Turussa aamupissatuksella se oli tehnyt päätöksensä sen suhteen, että Olga on aivan ihana – Y juoksi suoraan Olgan luo ohittaen tylysti Hildan. Ylva tykkää pienistä koirista, jotka eivät ole kovin kiinnostuneita siitä. :)

Sitten satamaan, jonotusta laivaan, laivalla kauppaan ja syömään jne. Nukkumaan mentiin aivan liian myöhään, mutta eipä se enää näin kotimatkalla haitannut.

Satamassa laivaan jonottamassa.

Hienosti pakattu.

Olipas kiva reissu! Ylva ja Nyyti olivat tosi vaivattomia matkakavereita. Ne olivat kyllä aika kovilla koko viikonlopun kaikesta matkustamisesta, kisaamisesta ja ennen kaikkea helteestä, mutta silti ne tekivät parhaansa. Kyllä niistä näki, että ne olivat kaikkien koitosten jälkeen ihan loppu. Onneksi ne osaavat relata hyvin ja hyödyntävät automatkat nukkumalla. Kiitos Maijalle ja muille seurasta. Ei muuta kuin uutta reissua suunnittelemaan.

Kiitos Ylva! *sydän*

ps. Maijan reissukertomus löytyy täältä.