Nämä alla olevat kuvat ovat meidän edellisen kodin lenkkimaastoja. Siellä oli kivat ulkoilumahdollisuudet, mutta valitettavasti aika paljon muitakin ulkoilijoita. Nykyisillä reiteillä saadaan kulkea enemmän keskenämme. Mulla on nykyisen kodin vieressä pieni metsikkö, jossa aika harvoin törmää muihin. Tämä metsä oli suunnilleen kilsan päässä meidän edellisestä kodista, ja tuolla tuli kyllä talsittua kilsa jos toinenkin vuosien mittaan.
Edellisen kodin lähettyviltä löytyi myös kivoja peltolenkkejä, ja nämä kuvat ovat sieltä. Oikeat edustuskuvat molemmista koirista. :)
Ylvan sterilonnista tulee ensi viikolla vuosi. Hyvin on kaikki mennyt - ainoastaan lihoamisen suhteen saa olla tarkkana. Ylva-reppana on saanut samat geenit kuin setänsäkin eli lihoaminen on herkässä melkeinpä vain ruuan näkemisestä. Tämä alla oleva kuva on Ylvan viimeisestä valeraskaudesta. Aikamoiset tissit se kehitti itselleen.
Ylva tykkää nukkua kiinni jossain toisessa. Yleensä se liimautuu öisin mun viereen. Joskus päivisin se hakeutuu setänsä viereen nukkumaan, niin kuin tässäkin on käynyt.
Meillä on ollut tapana jo useamman vuoden ajan järjestää kehätreenejä ennen SM:iä. Niin tehtiin viime kesänäkin, ja niissä oli kiitettävästi porukkaa mukana.
Useammassa kehätreenissä satoi tänä vuonna vettä, ja se tarkoitti sitä, että kaikki läpimärät kehänauhat ja muut tarvikkeet piti roudata kylppäriin kuivumaan.
 |
| Kehät on jo pystyssä ja porukka palaveeraa treenien kulusta. |
Kentsu on päässyt näköjään tekemään tunnaritreeniä kapula- ja leluhäiriöllä.
Kehänauhaa tuli laitettua jonkin verran myös ruudun taakse häiriöksi. Tässä Kepa-setä ruudun testaajana - hyvin löytyi paikka.
Tällöin aloitimme uuden kiertonoudon treenaamisen, ja sehän piti sitten ihan ikuistaa kuvaksi asti. Ylva ja muu rekvisiitta liikkeeseen liittyen.
Harvinaislaatuinen tapahtuma: Ylva on hakeutunut aurinkoon. Sitä alkoi tapahtua viime kesänä aina silloin tällöin, joten ehkä siitäkin saadaan vielä auringonpalvoja. Kentsuhan rakastaa auringossa makaamista. Sen musta turkki on usein ihan tulikuuma, kun se paistattelee auringossa. Jossain välissä se käy hetken viilentymässä varjossa, mutta aika pian se on takaisin paisteessa. Ylva puolestaan on aiemmin ollut aina varjossa. Sen kuumansietokyky on ollut aika huonoa (sinällänsä jännä, että se tykkää kyllä nukkua ihan kyljessä kiinni, eikä koskaan tunnu tulevan siinä kuuma), mutta se on hiljalleen alkanut parantua. Tänä kesänä Ylva tosiaan ensimmäistä kertaa hakeutui oma-aloitteisesti välillä aurinkoon, joten eiköhän se siitä. :)
Nämä kuvat ovat meidän lähimetsiköstä, jossa on kivoja polkuja ja uimapaikkojakin.
Pikku-stalkkeri asemissaan. En tiedä mitä niin mielenkiintoista meidän takapihalla tapahtuu, mutta tosi usein Ylva katselee tosta takaovesta pihalle.
 |
| Ojangossa lenkillä tänä syksynä. |
Nämä kuvat on otettu tämän syksyn ekoista sisätreeneistä. Ollaan treenattu Koirakulmalla nyt useamman talven ajan kerran viikossa. Nyt Koirakulmalla on uusi treenipaikka, ja nämä kuvat ovat sieltä.
 |
| Lapset askarteli Kentsulle K-kirjaimen. |
 |
| Ylva imuttaa siiliä. |
Treenaamme myös kerran viikossa Ojangossa HSKH:n arvokisaryhmässä. Meitä on ryhmässä kuusi koirakkoa. Teimme meille hienot arvontakortit, joiden avulla voidaan tarvittaessa arpoa meidän treenijärjestys. :) Tässä Ylva odottelee omaa vuoroaan korttien kanssa.
Kentsu on saanut alkaa opiskella uutta nenänkäyttöjuttua eli hajuerottelua. Olemme aloittaneet teen hajulla. Intoa riittää vähän enemmän kuin taitoa, mutta kiva että on kivaa. Joka treenissä K on kuitenkin ollut edellistä treeniä parempi, joten ehkä tämä tästä hiljalleen edistyy. Tässä K poseeraa pilttipurkin kanssa - purkissa on siis etsittävä hajunlähde.
Molemmilla kelpiellä on useampia takkeja. Laitan aika herkästi niille takin päälle, kun ne joutuvat odottamaan autossa treenien aikana. Uusi lempparitakki on Helsitarin villatakki. Ostin yhden sellaisen viime vuoden messarista, ja nyt piti ostaa toinenkin. Ylvalla on ruskea ja Kentsulla limenvihreä. Tässä Kepa sovittaa Ylvan takkia, jotta löytyisi oikea koko. Niillä on oikeastaan kaikessa samat koot, vaikka Ylva onkin hieman Kentsua pienempi.
Ylvalla käy mun työpäivät välillä vähän liian tylsiksi ja pitkiksi. Silloin se kantaa aarteita mun sänkyyn. Lelujen kantaminen on ihan ok-juttu, mutta uusin villitys on käydä hakemassa takkapuita ja nakerrella niitä sängyssä. Se ei ole niin kivaa... Se on myös ihan taattua, että kuulakärkikynä on ihan pikkupalasina, jos sellaisen jättää Ylvan ulottuville. Kuinkakohan monta kynää se on ehtinyt silputa. Toki nämä tuhot ovat ihan pikkujuttuja verrattuna moneen oikeaan tuholaiseen, joten ehkä ei pidä valittaa. Mutta on se silti joskus pikkaisen ärsyttävää imuroida sänkyä puusilpusta. ;)
Ihana Kepa-setä on siirtynyt aktiivikisaajasta kisaturistiksi. Tässä turisti on tutustumassa Tamskin uuteen halliin, jossa Ylva kävi viime lauantaina kisaamassa.
Tampereella oli viime viikonloppuna talvi. Tännekin tuli pikkaisen lunta - kai tota voi jo ensilumeksi melkeinpä kutsua, mikä näkyy alla olevassa kuvassa. :) Pidin maanantaina vapaapäivän ja aloitimme aamun treeneillä Ojangossa. Nämä kuvat on otettu jäähdyttelylenkiltä - silloin paistoi aurinko! Eipä ole aikoihin paistanut. Lenkin jälkeen kiiruhdettiin Karoliinalle akupunktioon, jossa hoidettiin Ylvaa. Sillä oli vieläkin vähän jäänteitä jokin aika sitten kierrossa tapahtuneesta varpaan/jalan vääntymisestä. Ei mitään vakavaa, mutta ei ole vielä täysin kunnossakaan. Nyt teemme tasapainoharjoitteita joka päivä ja menemme joulukuussa taas tsekkauttamaan kropan kunto. Ylva otti hoidossa pienen välikuoleman - se ei meinannut pysyä pystyssä, kun sitä ensin tutkittiin seisten. Se todellakin nauttii noista hoidoista ihan yli kaiken ja rentoutuu todella hyvin.
Treenasimme jokin aika sitten Oilin kanssa. Oili askarteli meille oman tunnarikapulan. En tiedä löytyikö se nyt sitten haju- vai näköaistilla, mutta oikean kapulan Ylva kuitenkin toi mulle. ;)
 |
| Sedän vieressä on mukava nukkua. Mun ihanuudet! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti