Uutta vuotta!

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin. Sen kunniaksi ajattelin kirjata hieman kuulumisia, kun kerrankin löytyi sopiva rako.

KEN

Kentsu on voinut hyvin. Tämän aamuisen metsälenkin perusteella se tuntuu olevan suorastaan elämänsä kunnossa. :) Ihanaa! Sillä on vähän vaihdellut sen asentotunto. Välillä jalat menevät väärinpäin useinkin, välillä ei pitkään aikaan. Ei tämä selvästikään etene samaan tahtiin kuin Myralla eteni.

Toki Kentsu nukkuu enemmän kuin aiemmin, mutta eiköhän ikäkin jo tee sen suhteen tehtävänsä. Seisoa se ei enää jaksa pitkiä aikoja, joten jos sen pitää odottaa, niin se menee yleensä aina makoilemaan.

Olen koittanut jättää sitä pois matkasta pitemmiltä treenireissuilta, jos vaan mahdollista. Autossa ja häkissä istuminen kun ei tee sille hyvää, jos kyseessä on pitempi aika. Kentsu meneekin usein mun vanhemmille hoitoon. Jonkin verran pojat ovat jääneet myös kaksistaan kotiin mm. Ylvan keskiviikkotreenien ajaksi, jos olen ollut sen päivän etänä. Silloin kun ei kummallekaan ole omaa treeniaikaa.

Kentsu on saanut puuhailla omia pikkujuttujaan treeneissä. Hyvin kuitenkin huomaa, ettei sen kanssa enää "oikeasti" treenata, sillä Kentsusta on tullut ärsyttävän tottelematon arjessa. Välillä olen miettinyt onko sen kuulo heikentynyt, mutta kyllä se välillä tuntuu myös tekevän ihan tietoisia valintoja sen suhteen, pitääkö kuunnella vai ei.

Kentsu on löytänyt nyt Åkenkin kanssa yhteisen sävelen. Sillä kesti jonkin aikaa tajuta, miten tuollaisen pikkuisen kanssa voisi leikkiä, mutta nyt on löytynyt omat leikit pojille.


Saisinko minäkin sitä mitä sinä syöt.

Kentsu kävi Riinalla hoidettavana.


Åke sai kunnon virtapiikin Kentsun hoidon aikana
ja onnistui houkuttelemaan Ylvankin leikkiin.




YLVA

Ylva elää tällä hetkellä jonkinlaista murroskautta. Veikkaan että se on tajunnut, ettei Kentsusta enää ole niin suureksi tueksi ja turvaksi vanhenemisen takia, joten se taitaa nyt ottaa jotain vetäjän roolia. Ongelma vaan on siinä, ettei sillä itsellä oikein taida rahkeet riittää siihen pestiin. Ehkä Åke pelastaa tilanteen kasvettuaan hieman. ;)

Ylva on siis jotenkin herkempi reagoimaan erilaisiin asioihin milloin nostamalla kierroksia, milloin tuntemalla olonsa aika pieneksi tytöksi isossa maailmassa. Lisäksi se yrittää välillä uhitella Kentsulle, painaa leukaa Kentsun selän päälle yms. Silloin se saa multa aina lähdöt. Kepaa kohtaan ei saa käyttäytyä noin!

Ylvan treenit ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Åken tulon aikaan meidän treenit oli jotenkin hajanaisempia, eikä ehkä ihan niin suunnitelmallisia kuin yleensä. Mutta nyt ollaan saatu taas rytmistä paremmin kiinni. Osaamisesta ei meidän juttu ole kiinni, vaan isoin juttu on korvienväli. Ylvan pitää olla riittävän rento, jotta se voi näyttää osaamistaan parhaiten. Ja toi rennoksi saaminen on aina oma juttunsa, ei ihan niin helppoa... Katsotaan miten meidän käy. Kävimme marraskuussa yhdessä tsekkauskisassa, joka sujui kivasti. Alle viikon päästä alkaa karsinnat.


Minäkin voisin syödä sitä mitä sinä syöt.

Meillä oli uudenvuoden aatonaattona Christan koulutus
arvokisaryhmäläisille. Ylvis pääsi sinne yksin,
kun pojat jäivät siksi aikaa kotiin.



ÅKE

Åke on superhauska tyyppi. Se on pujahtanut meidän laumaan tosi hyvin, ja kaikki kolme tulevat oikein hyvin juttuun. Ylva on tyytyväisen oloinen, kun on saanut uuden leikkikaverin.

Åke on nyt reilu 16-viikkoinen. Se täyttää ensi viikolla neljä kuukautta. Odotan innolla sen hampaiden vaihtumista. Pureminen on ainakin lisääntynyt hurjasti viime aikoina, ja siitä saakin keskustella oikeastaan päivittäin, että onko soveliasta purra niin antaumuksella ihmisten käsiä vai ei. Åke on aika kova luu, ei mikään pehmo kaveri, joten asiat eivät mene ihan helpolla sillä jakeluun.

Se on ihan superreipas pentu, jolla ei juurikaan tunnu olevan ongelmia elämässään. Mitä nyt käy aika turhan pitkäksi yksinollessa. Uni ei vaan riitä koko päiväksi. Olen saanut järjestettyä yksinolot niin, että Åke on ollut pisimmillään vasta kuusi tuntia yksin. Siitä on vielä matkaan täyspituiseen työpäivään. Noin puolillepäiville asti Åke nukkuu hyvin, mutta sitten alkaa sellainen puuhastelu, että välillä hirvittää. Mulla on nimittäin kameravalvonta, jonka välityksellä pääsen näkemään herran temppuja. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu.

Åken kanssa on jo vähän tokoiltu. En ole ihan hirveästi tehnyt sen kanssa (vrt. kelpiet), mutta kivalla mallilla on asiat ja yllättävän paljon on jo palasia treenirepertoaarissa. Åke on yllättävän keskittymiskykyinen. Se tykkää tosi paljon tekemisestä ja on innolla mukana - kun haluaa... Nyt jo siis näkee siitä, ettei sitä ole jalostettu ihmisen kanssa tekemiseen. Åke tekee sitä, mitä Åke haluaa tehdä. Eli mun tehtävä olisi saada se haluamaan samoja asioita mun kanssa. :) Pääsääntöisesti se onkin vielä valinnut samat mielenkiinnon kohteet, mutta sitten jos sen huomio herpaantuu johonkin muuhun asiaan, minkä se kokee sillä hetkellä mielenkiintoisemmaksi, se ei ole ole millään namilla tai vastaavalla huijattavissa vaihtamaan mielenkiinnon kohdetta. Työmaata on siis hieman edessä. :) Mutta se tekeekin tästä mielenkiintoista ja opettavaista.

Ainoa huono puoli pennun kanssa on ollut sen kylmänherkkyys. Kun hiljattain oli -20 asteen pakkasia, pentu kävi vain takapihalla. Muuten se on ollut aika paljon mukana kävelyillä, joskin saa välillä vapautuksen niistä. Mä kannan sitä, kun kylmyys iskee. Se on kyllä todella innostunut ulkoilusta (vaikka ensireaktiona lähteekin aina karkuun, kun näkee mun ottavan takin ja pannan esille) ja selvästi haluaisi olla enemmänkin ulkona, mutta kylmyys pakottaa sen takapihaltakin ennemmin tai myöhemmin sisälle. Se tulee olemaan varmaan innoissaan, kun kevät ja lämpimämmät ilmat koittavat. Ja mä ehkä pulassa, jos en ole saanut teroitettua sille siihen mennessä luoksetulokäskyn ehdottomuutta... ;)

Nyt jo huomaa takapihalla, miten se välillä vaan uppoutuu hajumaailmaan. Metsälenkeillä hajut eivät ole vielä vieneet mukanaan, ja siellä Åke pitää todella hyvin yhteyttä ja huolen siitä, ettei vaan jää matkasta. Mutta katsotaan miten käy säiden lämmetessä.

Åke on kasvanut senteissä hurjaa vauhtia, mutta painossa ei niinkään. Painoa on nyt hieman päälle neljä kiloa. Siinä myös yksi syy sille, miksi se palelee niin herkästi, kun eihän sillä ole mitään massaa, mikä lämmittäisi. Lisäksi se on aika naku versio, pohjavillaton. Takit on siis kovassa käytössä.

Åke muuten bloggaa nykyisin yhtenä Kotilieden Koirakoplan jäsenenä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti