Palkan vaihtelua

Viime perjantaina oli ohjelmistossa pentupainia, kun Ylvan veli Koodi tuli meille kylään. Meidän piti ensin mennä lenkille (ja mahdollisesti treenaamaankin), mutta koska pakkasta oli lähes parikymmentä astetta, päätimme pitäytyä mukavasti sisätiloissa. Pennelit leikkivät koko kolmituntisen, mitä Charlotte ja Koodi olivat meillä. Hauskaa oli. Kiitos seurasta ja tervetuloa toistekin! Oli rauhallinen loppuilta. J

Sisäkuvat leikkivistä pennuista ovat laatuluokaltaan surkeita...

Koodi ja Ylva

Kun Koodi lähti kotiin, Ylva näytti loppuillan tältä. :)

Lauantaina treenasimme hevosmaneesissa Marin, Tesun, Oilin ja Peten kanssa. Mari videoi Ylvan treenejä. Kamera tosin hyytyi kesken kaiken pakkasessa, joten lisää videointia tehtiin seuraavana aamuna Vuokkosilla. Treenivideo löytyy täältä.

Mun pitikin heti päästä testaamaan mitä mieltä Ylva on lelupalkkauksesta seuraamisessa. Ylvallahan näyttäisi olevan vähän taipumusta odottaa tiettyä palkkaa tietystä asiasta, mutta nyt se ei onneksi ollut asiasta mitenkään hämmästyneen oloinen. Aionkin jatkossa tehdä seuraamista enemmän lelupalkkauksella, mutta pidän myös namiseuraamiset ohjelmistossa.

Huomasin palkan valikoivuuden sivulletuloissa, joita ollaan alkuun tehty pelkästään namipalkalla. Kun ensimmäisen kerran tarjosin siinä palkaksi narulelua, Ylva oli sen oloinen, ettei se voi olla palkka – vaikka normaalisti Y siis valitsisi mieluiten lelun namin sijaan. Nyt se on ymmärtänyt, että palkka voi olla kumpi vaan.

Lauantaina paistoi aurinko.

Sivulletuloissa Ylva alkoi jossain vaiheessa ennakoida käännöstä. Siksi teen paljon sivulletuloja namin kanssa niin, että vapautankin Ylvan taakse heitetylle namille ennen kuin se alkaa miettiä kääntymistä. Välillä tulee vapautus, välillä tulee sivulletulo. Tällä luodaan Ylvalle mielikuvaa siitä, että on kannattavaa tulla riittävän syvälle ennen kuin kääntyy. Samaa mielikuvaa aloin luoda lelupalkkauksella. Siinä palkka tulee mun selän takaa, oikeasta kädestä. Ylva oppi yllättävän nopeasti palkan suunnan, vaikka videolla näkyykin toisto, jossa se ei jostain syystä ensin tajunnutkaan mistä palkka tulee. Tämä aiheutti sen, että Y alkoi ennakoida palkkaa vähän enemmänkin saattamalla syöksyä heti selän takaa leluun tai roiskaista istumisen vähän minne sattuu (mm. liikaa mun selän taakse). Tekniikka siis alkoi kärsiä lelupalkkauksessa, kun taas namipalkkauksessa se on tarkempi – mistä Ylvalla on siis enemmän kokemusta. Mutta nyt haetaankin vain aktiivisuutta ja esitellään eri palkkaustapoja, joten en aio tässä vaiheessa välittää asiasta. Ja itse asiassa tilanne on jo lähtenyt siistiytymään.

Merkkiä harjoitellaan edelleen, enkä aio vielä siirtyä ruutuharjoitteluun. Kiire kun ei ole mihinkään. Kentsun kanssa olin tosin jo tässä vaiheessa jättänyt merkin tauolle ja alkanut opettaa ruutua, vaikka tein senkin kanssa merkin perusteita todella pitkään ja huolellisesti. Ylvan kanssa ollaan kai edetty hitaammin tai sitten aika kultaa muistot tai jotain muuta. Anyway, olen päättänyt keskittyä vielä pelkkään merkkiin. Keväällä jätetään se tauolle ja tutustutaan ruudun maailmaan.

Kepa-setä

Ylva osaa bongata merkin, kun siltä kysyy missä piste on. Nyt ei ole tosin bongauksia tarvittu paljoa tehdä, koska meillä on ollut enemmän avustaja mukana. Olen nimittäin lähettänyt Ylvaa myös tyhjälle merkille, jolloin avustaja käy näyttämässä paikkaa merkin takana. Y joko hakee pisteen takaa lelun tai sitten se saa lelun heitettynä juostuaan pisteen taakse.

Tässä tapahtuu toisinaan pientä ennakointia eli Y saattaa pysähtyä merkin eteen tai tasalle. Se tietää silloin, ettei siellä ole lelua + että lelu tulee multa. Kun olen tilanteessa hiljaa, Y korjaa itsensä merkin taakse. Eli taitaa olla aika hyvinkin tietoinen siitä, missä sen kuuluu olla. Olen vielä toistaiseksi palkannut nämä kaikki korjaukset, kun haluan ylläpitää tarjoamista. On vain positiivista, että pentu ajattelee itse ja tekee omat (ja oikeat) ratkaisunsa. Kyse on mielestäni vain kokemattomuudesta ja palkan ennakoinnista, ei niinkään fuskaamisesta. Toki jos tilanne tuntuisi muuttuvan fuskaamiseksi, niin silloin palkkaustilannetta muutetaan, eikä korjauksia palkata.

Jossain vaiheessa otan varmaan kotitreeneihin paikan harjoittelun merkin takana, mutta vielä ei ole sen aika. Ihan vaan siksi, kun kotitreeniaiheita on jo ihan riittämiin, vähän liikaakin. Pakko priorisoida mihin milloinkin panostaa ja mitä koittaa viedä eteenpäin.