Lähdin opettamaan seuraamista Ylvalle eri tavalla kuin
aikaisemmille koirilleni. Kentsulle on opetettu seuraaminen perusasennon kautta
ja aloittaen yhdestä askeleesta. Eli Kentsu periaatteessa haki aina uuden
perusasennon. Sillä onkin tosi vahvana mielessä missä sen kuuluu olla.
Varsinkin kun seuraamispätkien pidentyessä keskeytin välittömästi, jos sen
paikka muuttui. Mulle on siis sopinut se tyyli, että en anna koiran olla
väärässä paikassa (edessä, takana, sivusuunnassa kaukana), vaan keskeytän heti,
huomautan asiasta nätisti ja annan uuden mahdollisuuden. Toki Kentsukin kanssa
on ollut matkan varrella seuraamisessa vaikka mitä juttuja työstettävänä, mutta
perusasennon paikan se kyllä tietää tarkkaan.
 |
| Kentsu perusasennossa. |
Ylvan kanssa lähdin liikkeelle vähän eri tavalla. Ensinnäkin
en alkuun opettanut sille ollenkaan perusasentoa sivulla istuen. Opetin sen
tulemaan sivulle kosketusalustaa hyväksikäyttäen. Perusasento tapahtui seisten.
Halusin luoda sille mielikuvaa siitä, että jotkut asiat tapahtuvat seisomisen
kautta, eikä istumisen kautta. Esimerkkinä seuraamisen sivuaskeleet: Kentsu
tekee ne aina istumisen kautta eli hakee periaatteessa aina uudestaan
perusasennon, joka askeleella. Ylvalle olisi tarkoitus opettaa ne niin, että se
kävelee askeleet ja ottaa perusasennon vasta liikkeen päätteeksi. Tämä nyt on
pienen pieni osuus koko seuraamiskaaviossa, mutta halusin kokeilla jotain muuta
ihan vaan mielenkiinnosta.
Itse seuraamista lähdin opettamaan takaperin kävelyn kautta.
Ja takaperin kävelin siis minä. J Minä pakitin ja Ylva kulki mun vasemmalla puolella
seuraten. Alkuun lähdettiin tietenkin liikkeelle ihan pienestä eli kun Y vaan
hakeutui mua kohti, se sai jo palkan. Sitten aloin palkata sitä mun vasemman
jalan kohdalle. Seuraavaksi sen pitikin liikkua hetki vierellä ennen palkkausta jne.
Sitten hiihdettiin pitkin poikin kenttää niin, että mä kävelin takaperin ja Y
vierellä etuperin. Kun tämä sujui hyvin, aloin tehdä suunnanvaihtoa eli
lähdinkin kesken pakituksen kävellä eteenpäin. Ylva kiepsahti sivulla mukana ja
kas kummaa, siinä olikin sitten heti hyvä seuraamispaikka palkattavaksi.
 |
| Takaperin kävelyä muistaakseni 12-viikkoisena. |
Nyt olen jättänyt takaperinkävelyn, mutta voi olla että
palaan siihen vielä joissain tilanteissa. Mahdollisesti mm. silloin, kun alan
ottaa jääviä seuraamisen yhteydessä. Niitä voisi alkuun tehdä takaperinkävelyn
kautta. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, joten asiaa ei tarvitse nyt miettiä
sen enempää. J
Takaperinkävelyssä alettiin myös totuttaa Ylvaa liikkeenohjaajan
käskyihin. Liikkuri huuteli erilaisia käskyjä, joita ei tietenkään noudatettu.
Nyt tämäkin on vähän unohtunut, kun en tee enää takaperinkävelyä. Pitäisi ottaa
käskytystä mukaan normikävelyynkin.
Jonkin aikaa tein rinnakkain takaperinkävelyä ja
etuperinkävelyä eli normiseuraamista. J Mutta nyt siis en enää
pakita, mutta olen liittänyt treeniohjelmistoon muutamia muitakin
harjoitteluja.
 |
| Ylva viisikuisena. |
Mulla on usein nami kädessä, mutta se ei ole varsinainen
apu. Ylva seuraa kyllä ilman sitäkin. Namppa on kädessä lähinnä siksi, koska
haluan vielä palkata Ylvan nopeasti oikeasta toiminnosta. Haluan saada liikettä
vielä pikkaisen pitemmälle ennen kuin alan tehdä niin, että merkkaan ensin
sanallisesti oikean toiminnon ja sitten vasta kaivan palkan esille. Sitä voisi
tosin alkaa jo testailla pienissä erissä (yksi treenattava lisää ohjelmistoon J,
tässä voisinkin alkaa ottaa lelupalkkausta mukaan *suunnittelee jo treenejä*).
Palkkaus tulee vaihtelevasti joko jalkani vierestä tai
sitten heitän nampan eteenpäin. Ylvalla nimittäin vaihtelee aavistuksen
seuraamispaikka. Joskus se jää hieman, joka tarkoittaa muutaman sentin
siirtymää. Y on siis edelleen mun vierellä, mutta tiedostan sen olevan
aavistuksen taaempana. Tarkkasilmäiset treenikaverit huomasivat, että
palkatessani Ylvaa kehuin sitä ja pysähdyin palkkaamaan. Niinpä kun aloin kehua
sitä kesken seuraamisen, Y alkoi hidastella odottaen tulevaa palkkausessiota.
Asia korjaantui sillä, että palkkasin Ylvaa kesken vauhdin heittämällä nampan
eteenpäin. Mikäli hidastelua edelleen tapahtuu, syynä olen varmasti minä. Ylva
vaikuttaisi olevan aika herkkä mun liikkeille ja toimille. Vaihtelen siis palkanantotapaa
tilanteen mukaan.
Vähän aikaa sitten Ylvalla alkoi myös esiintyä pientä
vaihtelevuutta sivusuunnassa, mutta sen sai ”korjattua” helposti lähtemällä
vain vähän oikealle. Saatan siinä hoputtaa Ylvaa
sanomalla uudestaan seuraa-käskyn. Ylva vastasi tähän treeniin tosi hyvin, ja
se myös paljasti sen, että se taitaa tietää paikan paremmin mitä luulinkaan.
Teen aina välillä pieniä kurssinmuutoksia etuoikealle tsekkausmielessä, että
tuleeko pentu perässä vai ei – hyvin tulee. J
Suorien lisäksi ollaan tehty pientä ympyrää vasemmalle ja
oikealle. Näissä otin ensin namikäden avuksi, kun haluttiin, että koiran paikka
pysyy samana, pää tasaisena jne. Nyt vaihtelen vähän onko namppa vasemmassa
kädessä vai ei. Näissä ympyröissä kävelen hitaammin kuin suoralla. Tarkoitus
on, että Ylva pysyy koko ajan jaloillaan, eikä lähde tarjoamaan istumista ja
niiailua. Se onkin mielestäni aika taitava tässä.
 |
| Tässä ikää suunnilleen 5,5 kk. |
Jossain vaiheessa mulle tuli sellainen tunne, että tokihan ”pitää”
myös kontaktitreeniä harjoitella. Välillä tuntuu nimittäin vähän hassulta, kun
Ylvalle ei ole opetettu sivulla istumista ja siinä kontaktia, mikä on ekoja
asioita joita olen alkanut esim. Kentsun kanssa työstää. Niinpä otimme
ohjelmistoon myös sen. Laitan Ylvan istumaan, menen sen sivulle ja hyödynnän
tässä peiliä. Ylva nimittäin hyvin mielellään alkaa hilata itseään eteenpäin
mun naaman nähdäkseen, jos on yhtään tehnyt niin, että sitä on kurkkinut
sivulta. Peilin kautta katsottuna ei tarvitse kurkkia. Tässä on vähän vielä
vaihtelua. Seuraa-käsky (= kontakti otettava) aiheuttaa Ylvassa helposti
heilumista sinne sun tänne – usein se koittaa heittää etupäätä ulospäin ja
pyllyä mun jalkojen taakse. Olen siis joutunut vähän ohjaamaan penneliä oikeaan
kohtaan ja muistuttamaan sanallisesti, että siinä on hyvä paikka pysyä. Pientä
edistystä on alkanut näkyä, mutta työstettävää vielä riittää.
Lisäsin ohjelmistoon myös askelseuruun eli perusasentoon
tulon istumisen kautta. Tässä käytän surutta käsiapua. Aiemmin Ylva ei ollut
mitenkään kiinnostunut mun kädestä, vaikka siinä on namppa ollutkin, mutta
sitten kun ohjelmistoon tuli näitä muita juttuja, joissa on apuja mukana, se on
välillä tsekannut mun kättä. En koe sitä kuitenkaan ongelmaksi. Siitä päästään
ajan kanssa. Nyt vaan luodaan pohjia ja haetaan paljon onnistumisia.
Askelseuruussa otan siis askeleen pari ja Y istahtaa aina sivulle,
kun pysähdyn. Näitä halusin ottaa mukaan teroittaakseni Ylvalle oikean paikan
tärkeyttä. Huomasin nimittäin sivulletuloissa, että läheltä tehtynä Y saattoi
istahtaa minne vaan, eikä ymmärtänyt olevansa väärässä paikassa.
Monenlaisia paloja siis harjoitellaan. Osa näistä on lähinnä
kotitreenejä, eivät vaadi niin tilaa. Osaa treenataan tietenkin treenikentillä,
kun tarvitaan enemmän tilaa. Eiköhän se seuraaminen näillä aineksilla lähde
syntymään. Alku on jo aika kivalla mallilla. Toki varmasti tulee vielä yhtä sun
toistakin työstettävää, mutta se kuuluu asiaan. J Nyt ainakin olen tyytyväinen
tämänhetkiseen tilanteeseen. Ylva tietää mielestäni paikan aika hyvin. Se
seuraa iloisena, häntä heiluen, kroppa suorana, pää tasaisena ja hyvällä
kontaktilla. Ylva tosin vaappuu seuratessaan, koska se peitsaa. Tämä on
kuitenkin asia, mihin en aio millään tavalla puuttua – ainakaan tässä
tilanteessa. En näe mitään järkeä yrittää kertoa pennulle, että sen pitää
ravata, kun on aika paljon muitakin asioita kerrottavana. Varsinkin kun Ylva
peitsaa muutenkin todella paljon. Myra oli nuorena ihan samanlainen. Se jäi iän
myötä pois. Ja jos ei jää, niin myöhemmin ehtii kyllä tarkentaa senkin
sääntöjä. Nyt mennään näillä, tässäkin on paljon treenattavaa. J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti