Kisaikäinen

Ylva täytti keskiviikkona 10 kk ja saavutti samalla kisaiän tokossa. Muutama onkin kysynyt multa ollaanko kohta jo starttaamassa kisaura. Joo, ei. Alkuperäisen ja yhä voimassa olevan suunnitelman mukaan me korkataan kisakentät vasta ensi vuoden alussa. Y täyttää silloin 1,5 vuotta, eikä sen tarvitse yhtään sen aikaisemmin kisata. Toki jos tuntuu siltä, että se edistyykin nopeammin, niin voimme aikaistaa starttia. Mutta kiirettä en aio pitää. Meillähän on sitten koko loppuelämä aikaa käydä kisoissa.

Ylva kuvassa tasan 10 kk.

Ylva keskiviikkona, ikää 10 kk.

Ylvan kanssa on treenattu heti siitä lähtien, kun se tuli mulle eli 8-viikkoisesta. Ei olla pidetty kiirettä, vaan ollaan myös annettu pennun olla pentu. Ei myöskään olla laiskoteltu, vaan ollaan koko ajan edetty suunnitelmallisesti.

Edistymistä on tapahtunut tasaiseen tahtiin. Mutta vielä ollaan niin perusteissa, että kokonaiset liikkeet, kokonaisuuden rakentaminen ja palkattomuuden harjoitteleminen tuntuvat kaukaisilta tulevaisuuden asioilta. Mulla on kuitenkin selkeä mielikuva siitä, mitä kaikkea haluan treenata ja mistä Ylvan pitää leikiten selviytyä ennen kuin lähdemme kisakentille.

Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että jos olisin pistänyt Ylvan kisapakettiin jo nyt, niin olisin oikonut jossain. Tykkään rakentaa kunnolliset liikepalat ja pohjat, koska ilman vahvaa perustaa on aika vaikea saada mitään toimivaa ja luotettavaa kokonaisuutta. Eikä myöskään ole mitään mihin palata, jos jokin asia menee ihan päin honkia.

Toki tapoja on monia, samoin kuin koiria ja ohjaajiakin. Mutta mulle sopii tämä tapa. Jatkamme siis perusteiden rakentamista ja hyvän motivaation ja asenteen kasvattamista. Kaikki nämä ovat jo tosi kivalla mallilla, mutta työmaata vielä riittää. Mutta meillä ei ole kiire ja sitä paitsi tämä vaihe on ihan huisin hauskaa! :)

Koirat keskiviikkoaamuna metsälenkillä.

Ylvan elämässä on saavutettu myös sellainen merkkipaalu, että se on aloittanut ensimmäisen juoksunsa. Aika vaivatta on kaikki sujunut, mutta ihan pienen pieniä muutoksia olen Ylvassa aistivinani. Lenkit se painelee samaan tahtiin, samoin kaikki vauhtijutut treeneissä ovat yhtä kivoja kuin aina ennenkin. Mutta välillä huomaan, että aina ei kaikki tekniikkapiiperrykset jaksa kiinnostaa ihan niin hyvin kuin ennen. Samoin Ylva on välillä ollut aavistuksen väsähtäneen oloinen tai jotenkin rauhallisempi kotona.

Ylvan yhdet treenit videoitiin jo huhtikuun puolella, mutta meillä on hieman toimitusvaikeuksia sen saamiseksi nettiin. Laitan tänne linkin, kun saadaan koneet jossain vaiheessa taas toimimaan.

Koirat toukokuun alussa.

Kentsun treeneissä ollaan menty vuoristorataa. Sehän alkoi kuumua talven treenien jälkeen, kun aloin laittaa sitä hiljalleen kisapakettiin ja vaatimustaso alkoi nousta. Sorruin taas olemaan alkuun liian ”ymmärtäväinen” sitä kohtaan, ja se ei vie asioita oikeaan suuntaan, silloin kun kierroksia on aivan liian paljon. Kamalimmillaan Kentsu taisi olla vapun aikoihin, jolloin se yksissä treeneissä tarjosi ensimmäisenä vaan päätöntä sinkoilua ja juoksemista jonnekin – yleensä merkille, ennen kuin ehkä vähän oli kuulolla mun suuntaan.

Silloin multa loppui ymmärryskyky, ja niin oli pakko nostaa ongelma pöydälle ja katsoa totuutta silmiin (siihen mä aina lopulta päädyn :)). Teimme Jessican kanssa toimintasuunnitelman Kentsun treeneihin, joissa pääpaino oli liikkeiden väleissä ja aluissa. Liikkeethän K osaa unissaankin, eikä niihin tarvitse laittaa niin paljon keskittymistä. Mutta liikkeiden välit ovat ainoita paikkoja, joissa tilanteeseen voi ehkä jotain vaikuttaa.

Kävimme toukokuun alussa tsekkaamassa missä mennään oikeassa kisatilanteessa. Sen verran kesken hommat vielä olivat, että Kentsulta olisi voinut odottaa ihan mitä vaan. Lähinnä ”joo joo mä tiedän” -asennetta. Mutta Kentsupa yllätti totaalisesti olemalla kiltti ja yhteistyöhaluinen kautta koko kisan. Se oli ihan ehdottomasti meidän kisan voitto!

Kentsu on siis alkanut ymmärtää, että on oikeasti tärkeää miten näitä juttuja tehdään ja missä mielentilassa. Niinpä voin alkaa antaa sille vähän lisää liekaa, koska se on sen nyt ansainnut. Ja kyllähän se "ilmoittaa", jos aikoo "tuhmaksi" taas ryhtyä. :) Meillä on vielä yksi virallinen koe toukokuun lopulla. Sen jälkeen on viralliset tsekkaukset tehty ennen SM:iä, mutta vuorossa on kyllä vielä useampia kehätreenejä ja koemaisia treenejä. Valoa kuitenkin näkyy tunnelin päässä, ja Kentsun kanssa on tosi kiva treenata.

Kävimme Kentsun kanssa keskiviikkona Ojangossa ev-kisassa ja nämä alla olevat kuvat ovat sieltä. Kuvat on ottanut Ina Ammunét. Kiitos kuvista!

Seuraamista.

Ohjatun kapuloita viedään.

Piste!

Hakee!

Tässä sekalaisia kuvia viimeviikoilta, huhtikuun lopulta tähän päivään.

Ylva ja pallo Malminkartanon nurtseilla huhtikuun lopulla.

Seuraamista kieli keskellä suuta.

Vauhtinouto

Kepa-setä

Sinko-Kepa tulossa ruudusta seuraamaan.

Vappupäivänä Tikkurilassa. Kuvassa Ylva, Zip, Kentsu ja Joku.

Vappupäivän brunssi ennen treenejä - tämä oli päivän paras osuus.

Hullu-Kepa matkalla ruutuun tai noutoon. Oli kyllä ihan hulluuden huipennus tämä treeni.

Ylvis

Olle ja Ylva leikkivät treenien päätteeksi.

Kohta seuraa villakoiran nappaus. :)

Juoksu-Ylva :)

Lenkillä Hakunilassa

Ylvalla on meneillään eka juoksu - mutta ei vielä tässä kuvassa.

Kiltti-Kepa

Ylvan tähystyspaikka ja puuhamaa.

Kaverukset esineruututreenin jälkeen. Rimma, Puuma Kentsu ja Ylva.