SM:t, sunnuntai

Sunnuntaina sää lämpeni taas. Kun aurinko oli pilvessä, sää oli aika mukava. Kun aurinko pääsi näyttäytymään, oli polttavan kuuma. Mutta siihenhän on jo totuttu tässä kesässä. :) Saimme arvonnassa numeron 12. En juurikaan ehtinyt seurata muiden suorituksia, kun sai olla vähän väliä juoksemassa häkin ja kehän väliä. Liikkeet tehtiin nimittäin yksi kerrallaan. Koin sen jostain syystä tosi haasteelliseksi. Ehkä väsymys jo painoi. Joka tapauksessa oma olo tuntui aina todella löysältä ennen kehään menoa. Alakuvissa ollaan arvonnassa.

 

Kentsu teki sunnuntaina pitkälti melko identtisen suorituksen verrattuna lauantaihin. Jos siis katsoo isoja linjoja. Toki pienissä yksityiskohdissa löytyy eroja. Esimerkiksi ohjatun merkki oli lauantaina huonompi kuin sunnuntaina (kun ajatellaan Kentsun tapaa tehdä merkki), mutta lauantaina saimmekin arvonnassa oikean ja sunnuntaina vasemman. Kun haettavana on oikea kapula, Kentsu tekee toisinaan merkin hieman huonommin kuin kun haettavana on vasen. Tunnarissa Kentsu oli lauantaina siistimpi kapuloilla, sunnuntaina oli aistittavissa pientä huolettomuutta. Luoksetulonkin Kentsu teki molempina päivinä yhtä huonosti, joten kyllä se aika tasainen oli. :) Pisteitä katsottaessa ei tietty uskoisi, että suoritukset olivat hyvin samankaltaiset. Mutta ei pisteitä voikaan koskaan verrata. Totuus Kentsun tasosta lienee jossain lauantain ja sunnuntain pisteiden välillä.


Paikalla istuminen sunnuntaina.




Alla seuraamiskuvia. Se on edistynyt kyllä huimasti siitä, kun hajoitin liikkeen atomeiksi keväällä. Vielä vajaa kuukausi sitten liike oli täysin kesken hitaan, juoksun ja käännösten osalta, mutta nyt nekin sujuvat kivasti. Vasemmalle käännökset eivät vielä ole sitä, mitä niiden pitäisi olla, mutta pikkuhiljaa... :)



Alla kuvia ohjatusta noudosta.



Kuvia luoksetulosta.





Ilman epäonnea emme sunnuntaina selvinneet. Meidän kohtaloksi koituivat lentävät öttiäiset. Puolivälissä oli paikallamakuu, jossa Kentsu makasi normaaliin tapaan rauhallisena. Kun aika täyttyi ja tulin piilosta, näin kuinka Kentsu kääntyi juuri kurottautumaan oikeaa lonkkaansa/pyllyään kohti yrittäen ottaa sieltä jotain. Samalla se nousi istumaan. Se näytti siltä, että ei tainnut edes tajuta mokanneensa.


Alakuvassa paikallamakuu, kun ötökkä ei vielä tullut häiritsemään. (Hups, ollaanpa sitä hyvässä järjestyksessä rivissä...)




En tiedä mikä Kentsua häiritsi, mutta veikkaan sen olleen samanlainen öttiäinen kuin minkä saimme riesaksemme idarissa. Paikallamakuun nollaantumisen jälkeen oli kieltämättä hieman vaikeuksia saada itsensä tsempattua kehään, mutta onnistuin siinä mielestäni melko hyvin. Tsemppi alkoi tosin uhkaavasti valua ties minne, kun näin seuraavan epäonnemme lentävän Kentsuun kesken idarin.


Idarin alku sujui ihan normaalisti, mutta kun olin palaamassa seisomiskierrokselta ja koiraa edeltävällä sivulla, näin miten jokin lentävä ötökkä laskeutui Kentsun oikealle kankulle. Kentsukin huomasi sen ja kurottautui sitä kohti pitäen kuitenkin jalat paikoillaan. Yleensähän noi lentävät pirut tulevat ja menevät, mutta tämä olikin erilainen. Se jäi Kentsuun koko loppuliikkeeksi. Kaiken lisäksi se lähti vaeltamaan Kentsun kroppaa pitkin. Se lähti oikealta puolelta lonkkaa ja päätyi vasemmalle puolelle niskaan. Olo ei ollut kovin mukava, kun en voinut muuta kuin katsoa aina kierrokselta palattuani missä kohtaa Kentsua ötökkä nyt liikkui. Kentsulla oli suuria vaikeuksia öttiäisen kanssa. Näin myöhemmin videolta, miten Kentsu yritti istumisen aikana kolmesti ottaa ötökän pois itsestään. Ei voi kuin nostaa hattua Kentsulle, että se teki ikävästä häiriöstä huolimatta kaikki asennot oikein ja pysyi niissä. Jouduin liikkeen jälkeen "irrottamaan" ötökän Kentsusta. Se kun ei lähtenyt huitaisemalla minnekään.


Kyllä harmitti Kentsun puolesta, mutta ei voi mitään. Elämä on joskus epäreilua, ja nyt huonon tuurin piti sattua meidän kohdalle.


Alla pieni taistelija idarissa. Korvat on kyllä ihan luimussa raasulla. Se ötökkä muuten näkyy mm. videolla ja muutamassa valokuvassakin...



Kuvia hyppynoudosta.



Viimeinen liike oli ruutu.



Kentsun loppusijoitus oli SM-7. Olin siihen ihan tyytyväinen, ja olin ennen kaikkea Kentsuun tyytyväinen. Itseeni en niinkään, sillä annoin ihan liikaa vaikuttaa omaan fiilikseen sen, että teimme liike kerrallaan. Tilanne oli kuitenkin kaikille sama, joten ihan turhaan jotenkin stressasin asiasta, enkä ehkä siksi saanut itsestäni kaikkea irti. Kentsulla ei onneksi tuntunut olevan vaikeuksia. No tiedänpä nyt mitä asiaa kehittää itsessäni.


SM-kulta meni Katjalle ja Zenille, hopea Jessicalle ja Katlalle (jee!) ja pronssi Heidille ja Metelle. Onnittelut kaikille sekä muillekin tulokseensa tyytyväisille!


Jos haluaisi jossitella, niin jos meillä ei olisi ollut ötökkäongelmia, Kentsu olisi saanut ykkösen ja sijoittunut neljänneksi. Jossittelu on kuitenkin turhaa - ja jokainen voisi jossitella. Joten ei auta muu kuin ottaa opiksi siitä missä olin selvästi itse heikoimmillani ja lähteä kohti uusia haasteita Kentsun kanssa. Onneksi sen kanssa on kiva treenata ja kisata.

ps. Kaikki kuvat on ottanut joko Kimmo P tai Silja Schmeikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti